Opintomatkalla Lontoossa (kevät 2009)

Merkintöjä matkapäiväkirjasta eli Lontooseen ja takaisin

Tiistai 24.3.2009 Helsinki – Frankfurt – London Heathrow

Tiistaina kielilinjamme ja opettajamme Mervi ottaa suunnakseen Helsinki – Vantaan lentokentän. Parille meistä lentomatka on elämän ensimmäinen. Helsingistä lennämme Frankfurtiin ja sieltä jatkolennolla Lontooseen Heathrown kentälle. Jatkolennolla Satu saa viereensä siististi pukeutuneen ja miellyttävän näköisen nuoren miehen. Harmittelen, että en itse ollut yhtä onnekas. Eipä silti, onhan meillä Mervin kanssa välillä hyvinkin hauskaa varsinkin kuunnellessamme Anitan tarinoita muutamaa penkkiriviä taempaa.

Matkalla hotellille olemme jäädä ensin double-deckerin yliajamaksi, myöhemmin myös pyöräilijä suhahtaa häiritsevän läheltä ohi. Noudamme vastaanottoaulasta huoneidemme avaimet ja painamme mieleemme jäätelöautomaatin sijainnin.

Olemme kaikki hyvin väsyneitä. Päätämme päivän yhteisellä ilta-aterialla (joka koostuu vastapäisestä ruokakaupasta ostetuista kolmioleivistä ja pullovedestä tai energiajuomasta) Sadun ja Annan huoneessa. Ihmettelemme vessassa pöntön sivussa olevaa vipua, jonka tarkoitus on ilmeisesti huuhdella pönttö. Hanat ovat aivan yhtä merkilliset: oma nuppi kylmälle ja kuumalle vedelle, eli vesi on laskettava altaaseen, eikä kasvoja voi pestä juoksevan veden alla (ellei halua jäädyttää tai polttaa naamaansa). Nukahdamme sireenien ulvontaan.

Keskiviikko 25.3.2009

British Museum. Kiertelemme muutamissa museon 90:stä huoneesta kukin omaan tahtiimme. Muumioita, samuraimiekkoja ja -pukuja, teehuone, vanhoja koruja ja maalauksia. Ykköskerroksen kirjakaupan alelaari osoittautuu kuitenkin omalta osaltani houkuttelevimmaksi kohteeksi.

Metroasemalla ostamme travelcardit seitsemälle päivälle. Maanalaisen ilmavirta puskee vastaan ja tuntuu mukavalta kasvoilla.

Aamupäivällä teemme Mervin opastuksella kaupunkikierroksen. Kesken kävelyn sade yllättää ja pysähdymme Covent Gardenille odottamaan kuuron loppumista ja Mervi kertoo meille paikan historiasta. Annan kengät ovat kastuneet läpimäriksi. Katutaiteilija kysyy olemmeko Suomesta ja haluaisimmeko toimia hänen mallinaan hetkisen. Emme suostu ja hän jatkaa pettyneenä ja kenties hieman ärsyyntyneenä matkaansa.

Matka jatkuu Trafalgar Squarelle ja National Gallerylle, jossa minä ja Nina törmäämme suomalaiseen naiseen jossain Renoirin, Bottichellin ja Monet'n välimaastossa ja puhelemme hetken niitä näitä. Gallerian kahvilassa juon liian kermaista kaakaota ja päätän seuraavalla kerralla ottaa kahvin. Leivokset ovat uskomattoman herkullisia. Anita sanoo, ettei ole eläissään maistanut mitään niin hyvää.

Torstai 26.3.2009

Victoria & Albert Museum. Sisäänkäynnin luona laukkumme tarkastetaan ja tiedustellaan, onko mukana teräviä esineitä. V&A museossa tarkastelemme eri aikakausien kuninkaallisten pukuja ja kenkiä, useita valkoisia patsaita ja kuninkaallista esineistöä. Tälläkin kertaa kiertelemme omaan tahtiimme ja ryhmämme kesken esiintyy väärinkäsityksiä tapaamispaikoista ja -ajoista. Tuloksena nälkäinen ja ärtynyt Anna ja Ninan ja Mervin välinen kiihtyneen hillitty sananvaihto vihreälaattaisessa V&A museon kahvilan huoneessa.

Käymme myös Natural History Museumissa, jossa ihastelemme rakennuksen arkkitehtuuria ja aulaan näytteille asetettua dinosauruksen luurankoa. Portaikot ja rakennuksen koko tuovat etäisesti mieleen Tylypahkan.

Yritämme päästä Harrodsille, mutta ensin käytämme väärää ovea ja oikealla ovella sanotaan, että ryhmiä ei päästetä sisälle. Niinpä osa porukasta suuntaa takaisin hotellille ja osa matkaa vielä Kensington Gardenille, minä mukaan lukien. Matkan varrella pysähdymme Dianan muistoksi rakennetun vesitaideteoksen luona. Kensingtonissa poseeraamme Peter Panin patsaan vierellä, hätistelemme puluja ja jahtaamme oravia.

Matkalla hotellille alan jo ymmärtää metrokarttaa ja opin mitä tarkoittaa eastbound ja westbound. Hotellilla Satu on kuumeinen ja nukkuu.

Illalla lähden vielä Anitan ja Ninan kanssa tutkimaan hotellin lähistöllä kulkevaa Bloomsbury Streetiä ja New Oxford Roadia.

Perjantai 27.3.2009

Heti aamulla otamme suunnaksemme Harry Potter -kirjoista tutun King's Cross Stationin ja laiturin 9 ¾. Laituri ei löydykään aivan helposti ja perillä joudumme jonottamaan ennen kuin pääsemme ottamaan kuvia. Asetumme huolellisesti kuvaan; käsi seinästä puoliksi esiin pistävien kärryjen kahvaan, katse seinään ja jalat juoksuasentoon.

Klo 10.30 saavumme Buckingham Palacelle ja jo nyt paikka on täynnä ihmisiä. Kaikki ovat tulleet seuraamaan klo 11.30 alkavaa vahdinvaihtoa. Kuningatarkin on paikalla palatsin katolla liehuvasta Britannian lipusta päätellen. Koko jutun seuraaminen on oikeastaan aika rasittavaa: välillä en näe yhtään mitään ja kaikki tungeksivat lähemmäs aitaa niin että painaudun vasten kaltereita ja ympärillä olevia ihmisiä. Saan kuitenkin käteni kurkotettua kaltereiden toiselle puolelle ja näppään muutaman hienon kuvan vartiokaartista ja vartiokaartin soittokunnasta, joka soittaa sävellyksiä mm. Pirates of the Caribbeanista ja James Bondista.

Entisaikojen kidutusmenetelmiä ja kuuluisia rikollisia ja legendoja esittelevä London Dungeon saa jokaisen meistä säikkymään. Minä kävelen peiliä päin, Nina hyppää päälleni ruumiinavaushuoneessa ja sukeltaa lattialle vieden Annan käden mukanaan kun Jack the Ripper pelmahtaa kapakan ovesta sisään. Satu pysyy Anitan käsivarressa kiinni kuin liimattuna. Ajelehdimme maanalaista jokea pitkin kahdeksan istuttavallaa paatilla, joudumme Sweeney Toddin parturoitaviksi ja osa seurueesta tuomitaan oikeuden edessä ja iso ja kumeaääninen tuomari käskee buuata ja sylkeä heidän päälleen. Kuin ihmeen kaupalla pääsemme lopulta takaisin päivänvaloon ja Lontoon lohduttavaan katuvilinään.

Kävelemme hetken Queen's Walkia pitkin ja otamme kuvia Tower Bridgestä. Illan hämärtyessä pikku hiljaa päätämme mennä takaisin hotellille ja lähdemme etsimään metroasemaa, Mervi jää vielä kiertelemään. Emme löydä metroasemaa, jolle olimme päättäneet suunnata. Huomaamme kävelleemme ohi ja valitsemme toisen aseman. Se ei ole toiminnassa. Kolmas metroasema, Mansion House, löytyy lopulta ja pääsemme lepuuttamaan väsyneitä jalkojamme ja kivistäviä selkiämme.

Illalla Charing Cross Roadilta löytyy lukutoukan taivas: Foyle's, kirjakauppa, jossa on kirjoja neljässä kerroksessa. Eikä tämä käynti jää tämän matkan viimeiseksi. Rahaa palaa.

Lauantai 28.3.2009

Aamulla Nina yrittää soittaa puhelinkopista kotiin. Ei onnistu, sillä kuten meille myöhemmin selviää hänellä on väärä numero päässään ja koska hän on jättänyt epähuomiossa kännykkänsä Suomeen meidän on arvattava oikea numero. Onnistumme siinä lopulta ja Nina saa Mervin kännykällä yhteyden kotiin.

Aamupäivällä matkaamme St. Paulin kirkolle. Nina, Satu ja Mervi maksavat itsensä sisään, me muut menemme Starbucks -kahvilaan. Minä poltan kieleni kalliiseen suklaakahviin ja saan väärän leivoksen, mutta en viitsi mennä valittamaan asiasta, koska en ymmärrä mitä epäselvästi englantia puhuva kaukoidästä tulleen maahanmuuttajan näköinen myyjä sanoo. Pistäydymme Book Warehousessa, josta saa kirjoja pilkkahinnalla. Kulutamme muutaman punnan. Marks & Spenceriltä ostamme isoja suklaapikkuleipiä.

Sunnuntai 29.3.2009

Vietän sunnuntain Hampton Courtissa Mervin ja Ninan kanssa, muut käyvät Ripley's Believe It or Not -näyttelyssä ja shoppailevat loppupäivän. Matka Hampton Courtiin ei ala parhaalla mahdollisella tavalla. Suora junayhteys Waterloosta Hampton Courtiin on poikki ja joudumme taittamaan osan matkasta bussilla. Typical! Toisaalta tällä tavoin näemme paljon tyypillistä brittiläistä pikkukylämaisemaa. Hampton Courtin palatsi, jossa Englannin kuningas Henri VIII aikoinaan asui, on hieno, mutta vielä enemmän minua ja Ninaa viehättää valtava puutarha. Tähän aikaan vuodesta kasvit eivät vielä kuki kovinkaan monessa paikassa, mutta nytkin puutarha on upea. Se on täynnä huolellisesti leikattuja pensaita ja siistejä hiekkapolkuja. Lammessa uiskentelee kesyjä joutsenia ja villihanhia. Palatsissa vietetään Henri VIII:n ja hänen kuudennen vaimonsa Katherine Parrin häitä. Näemme hääparin ja kumarramme heille.

Maanantai 30.3.2009 London Heathrow – Frankfurt – Helsinki

Matka kohti kotia alkaa. Minulla on kuumetta ja kurkku kipeä, kaikilla muillakin on flunssaa ja/tai kuumetta. Ainoa iloinen asia on se, että Buranan voimalla Lontoota kiertänyt Satu alkaa parantua. Anna kaatuu maanalaisen rullaportaissa ja lentää laukkuineen päivineen Sadun ja Ninan päälle. Matkamuistot säilyvät kuitenkin ehjinä. Liput ostamme automaatista, Mervi hoputtaa. Katsomme metron ikkunasta ulos ja toteamme, että aamuaurinko paistaa kauniisti.

Lentokoneen laskeutuessa minun ja Annan korvat menevät lukkoon ja pää tuntuu siltä, että se voisi räjähtää millä hetkellä hyvänsä, luultavasti siksi, että nenämmekin ovat tukossa. Onneksi saamme kuitenkin syödä saksalaisia Milkan Nussini -patukoita. Minä heitän epähuomiossa pastakastiketta edessäni olevan istuimen selkänojalle.

Helsingissä huoahdamme syvään ja suurin piirtein leviämme lähimmille tuoleille. Vaikka matka olikin ikimuistoinen ja meidän tekee mieli palata joskus takaisin Lontooseen, tuntuu hyvältä olla taas kotona. Kaikkialla on niin rauhallista, eikä melu huumaa korvia. Eikä ole kiire minnekään.

Tarina pdf:nä.

Vuoden 2007 retki Dubliniin