Minulla on hieman yli 40 vuotinen työura, jonka loppuvuosina jo haaveilin ajasta, jolloin voisin tehdä kaikkea sellaista, mitä ei voi tehdä silloin kun on töissä (opiskelu oli minulle yksi niistä).

Niinpä jäin varhaiseläkkeelle melko pian sen jälkeen, kun se oli minulle mahdollista, eli muutaman vuoden alle 60 vuotiaana. Sen jälkeen kun olin päätökseni tehnyt, koin ne normaalit epävarmuuden tunteet, jotka jokainen väistämättä joutuu kohtaamaan, kun on jättämässä työelämän.

En kuitenkaan ehtinyt kauan surra tätä suurta muutosta, kun tulin siihen tulokseen, että nyt on aika toimia ja alkaa toteuttaa niitä haaveita, mitä oli aikanaan tullut luoduksi, ja mikä oli itse asiassa syy varhaiseen töistä pois jäämiseen. Sopivasti osui silmiin Aamulehdessä ollut ilmoitus Päivölän kielikursseista. Olin aina ollut häpeissäni huonosta englannin taidostani. Olin sitä opiskellut jokin verran aikuisiällä, mutta tasoni ei tuntunut riittävältä. Ilmoituksen nähdessäni tuntui kuin koko kurssi olisi suunniteltu juuri minun tarpeisiini. Kaiken lisäksi siihen kuului vielä espanjan alkeet, mikä sekin vaikutti mielenkiintoiselta. Samoin kurssin pituus (4 kk) sopi erinomaisesti minun tarkoituksiini.

Kurssi alkoi syyskuun alussa ja pian havaitsin, että ryhmämme muodostui tosi mukavista , jo aikuisista henkilöistä, kun aluksi vähän arvelutti se miten sopeutuisin opiskelemaan itseäni huomattavasti nuorempien kanssa (tämäkin epäilys oli turha, sillä siellä opiskelevat nuoret olivat tosi fiksuja). Opetus on korkeatasoista ja tehokasta, opettajat ja koko henkilökunta ovat mukavia ja palvelualttiita. Ilmapiiri on todella leppoisa ja kotoinen. Olin onneksi heti tehnyt päätöksen, että asun Päivölässä, vaikka olisin voinutkin ajaa päivittäin kotoa kouluun. Itseni tuntien tiesin, että opiskelen vapaa-aikanani enemmän, mikäli asun oppilaitoksessa. Samalla sain erinomaisen tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Tämäkin tekemäni päätös osoittautui nopeasti oikeaksi. Tosiaankin opiskelimme aktiivisesti kurssitovereideni kanssa myös tuntien jälkeen ja kaiken lisäksi se oli erittäin mukavaa. Tulihan siinä ohessa myös parannettua maailmaa moneen kertaan ja lenkkipolutkin olivat ahkerassa käytössä. On myös mainittava, että taloudellisesti minulle oli kannattavaa opiskella sisäoppilaitoksessa. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada Kelan opintotukea eikä asumislisää, vaan maksoin itse opiskelukustannukset, joita pidän erittäin edullisina. Ja se ihanuus, kun aamiaisesta lähtien sai kävellä "valmiiseen pöytään." Eipä totisesti tarvinnut nälkäisenä olla, ja kaiken lisäksi ruoka oli erinomaista. Koulu tarjosi myös "henkistä ravintoa" mm. teatteriretken sekä tutustumista erilaisiin kohteisiin. Koululla on myös oma kirjasto, jonka tarjonnasta ehdin nauttia myös.

Kun sitten koulu loppui joulukuun puolivälissä, tuntui että sitä olisi kyllä voinut jatkaa vielä toisen mokoman. Oli myös haikea erota koulutovereistaan. Toki lähteissään sai mukaansa melkoisen määrän uutta tietoa ja taitoa ja varmuutta.

Lämpimästi suosittelen tällaista opiskeluvaihtoehtoa kenelle tahansa, joka haluaa katkoksen pitkään jatkuneeseen työuraansa. Tämä on loistava tapa käyttää esim. vuorotteluvapaa-oikeutensa, tai joku muu mahdollisuus ottaa etäisyyttä työelämään ja kehittää itseään. Tai sellaiselle kuin itse olen, jo työelämän taakseen jättäneelle. Vaikka miten miettisin, en löydä yhtäkään negatiivista puolta tästä syksyisestä kokemuksestani, päinvastoin. Mikäli joku haluaa tällaisen "mummu-oppilaan" kokemuksista lisätietoja, olen käytettävissä. Päivölästä saa yhteystietoni.

Ikä ei ole este, ei välttämättä edes hidaste, carpe diem Tuula Hiiri

Minusta tuntuu, että olen ikuinen opiskelija- en tiedä vieläkään, mikä minusta isona tulee.

Olen opiskellut aikuisiässä mm. paikallisoppaaksi, merkonomiksi, matkanjohtajaksi.

Kun päätin jäädä vuodeksi vuorotteluvapaalle Lempäälän kunnan Palvelupisteen palvelusihteerin toimesta, jota olin hoitanut siihen mennessä 10 vuotta, mietin heti, että sinä aikana voisin opiskella lisää kieliä - joko saksaa, jonka olin kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa pakollisena kielenä kauan sitten tai englantia, jota olin opiskellut vähän Lempäälä-opistossa ja Tampereen Ammattiopistossa.

Aloin tutkia mahdollisuuksia intensiiviseen kielten opiskeluun ja päädyin Päivölän Kansanopiston nettisivuille, josta löysin heti mielenkiintoisen kurssin: Englantia 240 tuntia, espanjan alkeet 60 tuntia. Päätin hakea, koska totesin, että opisto sijaitsee sopivan matkan päässä, niin että voin käydä joka päivä kotoa. Vaikkakin kurssin aikana totesin moneen kertaan, että siellä asuessa olisi tutustunut paremmin opiston toimintaan ja muihin opiskelijoihin. Henki opistossa tuntui tosi mukavalta, vaikkakin opiskelijat olivat eri ikäisiä, nuorimmat peruskoulun päättäneitä.

Kurssi alkoi 28.8. ja päättyi juuri ennen joulua, 15.12.2006. Aluksi tuntui oudolta opiskella englantia viisikin tuntia päivässä, mutta mitä pidemmälle opiskelu eteni, sitä motivoivampaa ja hauskempaa se oli. Espanjaa oli hauska harjoitella Kanarialla lomalla ollessa, vaikkakin tuntui, että kaikki kielet välillä menivät sekaisin.

Meitä oli pieni ryhmä. Yhteishenki oli hyvä ja kaikilla halu oppia. Niinpä päättäjäistilaisuudessa meillä oli melkein tippa silmässä, kun hyvästelimme toinen toisemme. Suunnittelimme kuitenkin tapaavamme jossain muodossa myöhemminkin, ehkä menemme lyhytkursseille tai viikonloppukursseille Päivölään.

Syksy oli tosi hauskaa aikaa - vaikkakin välillä tuntui rankalta. Suosittelen jokaiselle, jolla siihen on mahdollisuus. Ei vuorotteluvapaan tarvitse olla pelkkää löhöilyä. Se voi olla liikuntaa, opiskelua, itsensä tutkistelua yms. hauskaa. Opiskelun pontimena voi olla vain halu kehittää itseään, vaikkei hankitusta taidosta näyttäisi olevan suoranaista hyötyä nykyisessä työssä. Innostus ja halu lisäoppimiseen jäi kytemään ja nyt ainakin jo yhden englanninkielisen kirjan lukeminen on aloitettu.

JOTEN TERVEMENOA PÄIVÖLÄÄN!

Maija Nieminen
Palvelusihteeri
Lempäälä